Väistämätön teini-ikä
Minulla on aina ollut paljon tavoitteita ja unelmia. Salamannopeasti olen innostunut uusista asioista ja lähes yhtä nopeasti olen niihin kyllästynyt. Minun oli ennen helppo tehdä valintoja ja hetken päästä todeta ne vääriksi, muuttaa suuntaa vain epäonnistuakseni uudelleen. Mahdollisuuteni olivat rajattomat, sillä kaikessa siinä nuoruuden epävarmuudessanikin tunnistin keskimääräistä paremmat älynlahjani, jos nyt näin saa tässä vaatimattomuutta ihannoivassa kulttuurissa ääneen sanoa. Minulla ei koskaan ole ollut vaikeuksia ymmärtää uusia asioita ja pärjäsin koulussa vähintäänkin keskinkertaisesti jopa silloin, kun teinikapinassani yritin kaikin tavoin olla se luokan pahis, joka nukkuu tunneilla ja haukkuu opettajia. Kun on liikaa mahdollisuuksia ja potentiaalia lähes mihin vain, on se valitettavasti myös helppo heittää hukkaan.
Maailmani oli juuri niin mustavalkoinen, kuin murrosikäisen maailma voi vain olla, ja elämänasenteeni oli tiivistettynä: ”Kaikki tai ei mitään.” Olen aina ollut ylpeä oman tieni kulkija, ja epäilijät ovat saaneet mielipiteeni vain vahvistumaan. Edes kavereiden tai poikaystävän painostus ei saanut päätäni kääntymään tietyissä asioissa, joissa olin päättänyt toimia eri tavalla kuin ”kaikki muut”. Halusin hallita, kontrolloida pakkomielteisesti sekä itseäni että lähipiiriäni. Tunsin olevani muiden yläpuolella, halveksin juopottelevia ikätovereitani ja olin ylpeä siitä, kun itse kykenin hoitamaan päivittäiset velvollisuuteni ilman muiden apua. Valitettavasti tuo ylitsevuotava vastuullisuuteni teini-iässä vain siirsi kaikki tekemättä jääneet hölmöilyt muutamaa vuotta myöhemmäksi. Silloin sitä tulikin kokeiltua lähes kaikkea mahdollista ihan laittomuuksiin asti. Olin tuolloin todella sinisilmäinen ja valmis lähtemään mukaan lähes mihin tahansa saadakseni hyväksyntää ja ihailua. Vuoden-parin sisällä kärsin muun muassa vaikeasta masennuksesta ja päihdeongelmista. Näin jälkikäteen ajateltuna voin olla todella kiitollinen siitä, ettei itselleni tai silloisille ystävilleni koskaan sattunut mitään pahempaa ja rikosrekisterinikin pysyi onneksi puhtaana.
