Sukupuoliroolit ja työnjako perheessä
Minut on opetettu pienestä pitäen tekemään kaikkia kotitöitä pyykkäämisestä puiden kantoon, vaikka vanhempieni kesken työnjako olikin hyvin pitkälti perinteisten sukupuoliroolien mukainen. Äiti laittoi ruoat, pesi pyykit ja kantoi päävastuun minun ja sisarusteni hoidosta. Isä teki pihatyöt, lämmitti talon ja huolsi autot. Olen todella kiitollinen siitä, että minulle on opetettu myös perinteisiä ”miesten töitä”, sillä ilman noita oppeja olisin varmasti tuntenut oloni todella avuttomaksi monissa tilanteissa. Mieheni perheessä kasvatus on käsittääkseni hoidettu enemmän perinteisten sukupuoliroolien mukaan.
Olen jokseenkin tyytyväinen perheessämme vallitsevaan työnjakoon. Perinteisesti minä laitan lähes aina ruoat, hoidan tiskit ja kannan päävastuun lapsen hoidosta. Mies tekee isommat autoremontit, huoltaa kodin laitteet ja seuraa sähkönkulutusta. Vaihdamme omiin autoihimme renkaat ja teemme perushuollot itse (öljyjen, tulppien, polttimoiden ja suodattimien vaihdot). Pihatyöt (esim. lumen luonti, nurmikon leikkuu, puiden pilkkominen) teemme yhdessä tai kumpi nyt sattuu ehtimään. Samoin siivouksen ja pyykit hoidamme useimmiten yhdessä vaihtelevalla työnjaolla. Olisin täydellisen tyytyväinen, jos mieheni olisi vielä hieman omatoimisempi lapsen kanssa, siivoaisi aktiivisemmin sekä omat että lapsen sotkut ja tarjoaisi herkemmin apua nähdessään, että minulla on kädet täynnä töitä. Itse taas voisin enemmän olla avuksi autojen kanssa.
En voisi kuvitellakaan eläväni miehen kanssa, joka olisi jäykästi perinteisten sukupuoliroolien kannattaja. En minä jaksaisi olla koko aikaa pelkästään pullantuoksuinen kotiäiti, miehen palvelija tai kodin hengetär. On ihanaa päästä välillä vaikka kolaamaan lunta tunniksi miehen touhutessa lapsen kanssa. Onneksi meillä tämä työnjako sujuu jo todella luontevasti, eikä kumpikaan kyseenalaista toisen haluja tai kykyjä osallistua kaikenlaisiin töihin.
Haluan kasvattaa myös lapsemme ymmärtämään, ettei ole olemassa mitään miesten ja naisten töitä. Kaikki osaaminen antaa eväitä tulevaisuutta varten eikä varmasti mene hukkaan. Toki lapsen kiinnostuksenkohteet otetaan myös huomioon, mutta välillä on hyvä oppia menemään mukavuusalueensa ulkopuolellekin. Meidän perheessä lasta kannustetaan omatoimisuuteen ja annetaan sukupuolesta riippumatta mahdollisuus kokeilla erilaisia asioita, onnistua ja erehtyä.
