Alkoholi ja äitiys
Positiivinen raskaustesti riitti sentään katkaisemaan alkoholinkäyttöni ja onnistuin pitämään sen suhteen tiukan linjan koko raskauden ajan. Tämä päätös oli minulle ilmeisesti niin itsestäänselvä jo kauan ennen lapsen haluamista, etten edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Ehkä kuukausi tai kaksi meni lapsen syntymästä, kun kävelimme mieheni kanssa kaupassa siiderihyllyn ohi ja tilaisuus teki varkaan. Mieheni oli heti hyvänä tukena: ”Voithan sä nyt pari ottaa.” Kyllä alkoholisti alkoholistin tuntee.
Erään hyvin kostean baari-illan päätteeksi nuokuin sängyn laidalla vauva rinnallani. Olin niin itsekäs ja juovuksissa, etten jaksanut käydä keittiössä lämmittämässä korvikemaitoa nälkäiselle lapselleni. En sitten viitsinyt edes herättää selvin päin olevaa miestäni hoitamaan hommaa, koska minun oli pakko saada tuntea oloni hyödylliseksi (lue: vähemmän syylliseksi) siinäkin kunnossa.
Mies kävi töissä ja minä hoidin vauvaa kotona. Sisäinen alkoholistini alkoi taas ottaa valtaa. Join lähes päivittäin ja olin usein humalassa mieheni saapuessa töistä kotiin. En kuitenkaan koskaan juonut niin paljon, etten olisi pystynyt huolehtimaan lapsestamme asianmukaisesti. Niin typerältä kuin se kuulostaakin, niin alkoholin avulla jaksoin olla parempi äiti. Vauvavuoden jälkeen aloin saada juomistani edes sen verran hallintaan, että otin ensimmäisen annokseni yleensä vasta myöhään illalla tai parhaimmillaan lapsen mentyä jo yöunille. Olimme päättäneet jo ensimmäisen raskauden aikana yrittää myös toista lasta. Kun alkoholinkäyttömme oli ollut jo pitkään päivittäistä ja olimme lopen kyllästyneitä tilanteeseen, aloimme hiljalleen keskustella uuden raskauden mahdollisuudesta. Tiesin, etten saisi juomista loppumaan muuten, kuin tulemalla uudestaan raskaaksi. Olihan se todistetusti toiminut aiemminkin tehokkaimpana ”katkaisuhoitona” minulle. Onneksi tällä kertaa tärppäsi heti ja pian olinkin jo raskaana. Olin kieltämättä jopa vähän hämmästynyt, kuinka helposti alkoholista luopuminen kävi tälläkin kertaa. Myönnän, että mielitekoja on ollut ensimmäistä raskausaikaa enemmän, mutta silti olen pysynyt päätöksessäni ja siitä voin olla ylpeä.
Tiedostan hyvin sen, etten välttämättä tule koskaan oppimaan alkoholin kohtuukäyttöä ja saan aina pelätä, koska ylitän sen näkymättömän rajan normaalin- ja liikakäytön välillä. Minulle varmaan ainoa oikea vaihtoehto olisi täydellinen absolutismi, mutta itseni tuntien voisin kuvitella totaalikieltäytymisen johtavan vain varmempaan retkahtamiseen ennemmin tai myöhemmin. Raskautta on vielä jonkin aikaa jäljellä, mutta sen loppuminen pelottaa minua jo nyt kovasti. Olen yrittänyt suunnitella raskauden jälkeiset rajani alkoholinkäytölle mahdollisimman selkeiksi, mutta silti pelkään. Rakastan kuitenkin lapsiani yli kaiken, enkä missään nimessä halua heidän koskaan kokevan oloaan turvattomaksi tai kiusalliseksi minun juomiseni (tai minkään muunkaan) takia. Uskon ja toivon hartaasti, että tämä ajatus auttaa minua selviytymään tulevista vaikeuksista voittajana.
