Mitä äideiltä odotetaan?
Äitinähän ei saa esimerkiksi avoimesti iloita omasta ajasta ilman lasta. Äitinä omat tarpeet ja vapaa-aika vain katoavat, koska äitien tulee elää ainoastaan lapsiaan varten. Lapsen ollessa sukulaisilla hoidossa odotetaan äidin kysyvän kuulumisia vähintään pari kertaa päivässä. Väsymyksestä tai kotiäitiyden raskaudesta ei kannata mainitakaan, koska: ”Kyllähän se naapurin Helvikin hoiti 50-luvulla valittamatta neljä koliikkivauvaa vuoden ikäeroilla, piti vielä kodin kunnossa ja lypsi lehmätkin siinä sivussa.” Jos haluaa kerätä itselleen ennätysmäärän murhaavia katseita, niin kannattaa lähteä baariin raskausvatsan kanssa. Lapsen syntymäpäiväkutsujen järjestäminen onkin sitten ihan oma lukunsa. Kaikki äidithän luonnollisesti rakastavat kutsujen järjestämistä ja vieraiden hyysäämistä. Auta armias, jos lapsen syntymäpäiviä ei juhlisteta ollenkaan! Äitien alkoholinkäytöstä en viitsi edes vaivautua kirjoittamaan. Sehän on ihan päivänselvä asia, että vain miesten on hyväksyttävää lähteä ryyppäämään jättäen puolisonsa kotiin hoitamaan lapsia.
Kauhistelijoita ja neuvonantajia riittää aina, oli kyse sitten lapsen nukkumaanmenoajoista tai raskaudenaikaisesta ruokavaliosta. Aina löytyy äitejä, jotka pitävät omia tapojaan ainoina oikeina ja itseään muita parempina. Se on sitten ihan jokaisen oma asia, kuinka paljon antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan toimintaansa. Itse päästän suurimman osan neuvoista toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toki välillä saatan kysyäkin muiden mielipiteitä hankalissa tilanteissa, mutten tietysti silloinkaan ihan purematta niele mitä tahansa vinkkejä. En koe syyllisyyttä siitä, että toimin tietyissä asioissa eri tavalla kuin ”kaikki muut äidit”, eikä minulla ole mitään tarvetta todistella kenellekään paremmuuttani vanhempana. Riittää, että tiedän itse omat vahvuuteni ja heikkouteni, ja muutan toimintatapojani, jos koen sen tarpeelliseksi. Nähdessäni lapseni voivan hyvin ja kehittyvän normaalisti voin olla aivan tyytyväinen itseeni ja valintoihini.
Pakko myöntää, että olen aina halunnut rikkoa vanhoja kaavoja vähän joka asiassa ja suorastaan nauttinut erilaisten toimintatapojeni aiheuttamista reaktioista kanssaihmisissä. Eihän joku välttämättä edes tajua, kuinka erilaisilla tavoilla asioita voi tehdä, jos kaikki vain kiltisti toimivat yleisten odotusten mukaisesti. Eivät kai kaikki edes uskalla aina toimia omalla tavallaan, vaikka haluaisivatkin. Se on kyllä todella surullista. Minulle on ihan se ja sama, kuinka paljon selkäni takana juorutaan ja kauhistellaan. Mielenkiinnolla olen odottanut, koska joku tulisi ihan suoraan kyseenalaistamaan valintani ja kysymään niistä tarkemmin. Eipä ole ketään näkynyt.
